3.3.2013

Kauravelliä, matokuuria ja kynnenleikkuuta



Tässä on hyvä <3


Tänään iltasella pennut täyttävät kolme viikkoa!

Emon maitoa tarvitaan aina enemmän ja enemmän. Aiheuttaa sen, että pennuilla uloste on ajoittain löysää ja sitä tulee paljon.

Aamulla pennut saivat ensi kertaa maistaa pienen määrän kauravelliä lusikasta, toisen kerran iltasella lautaselta. Jokaisella ensireaktio näytti siltä kuin ne sanoisivat: "mielenkiintoista, maiskis". Kun tarjosin pikkuisen lisää niin kommentti näytti olevan: "ei tämä nyt maitobaarin drinkkejä sentään voita!".

Flubenol maistui puuroa paremmin.

Kynnet ajattelin leikata, kun pentuset ovat unitilassa.  Taitaa siitä tulla tuonnempana ihan oma postaus ;).

Rebekka viihtyy imetyskäynneillä edelleen hyvin. Syötön
jälkeen kakattaa ja hoitaa pennut, seurustelee pentujen kanssa ja lepäilee itsekin.

Rebekan leikkivä ja leikkisä kanssakäyminen pentujen kanssa alkoi muutama päivä sitten hauskalla tapahtumalla...

Olkahan on kiivennyt pentulaatikosta pois siitä alkaen, kun silmät aukenivat. Noh, eräänä päivänä Rebekka oli pentulaatikon ulkopuolelta portin kohdalla tarkastamassa nukkuvien pentujen tilannetta. Olka K oli ainoa, joka oli valveilla. Tuli tietysti Mamia moikkaamaan portille ja kokeili leikkikutsulla haukahtaen ja murahtaen, että josko Rebekka siirtyisi laatikkoon viihdyttämään häntä. Rebekan reaktio oli  h a u s k a ! Se hämmästyi Olkan kielitaitoa, melkein hätkähti ja asetti korvat leikki-asentoon, heilutti häntää vimmatusti ja selkeästi mietti, että mitenkäs tuohon nyt vastaisi, kun lapsonen on vielä niin pieni. Ihan painimaankaan ei vielä voi alkaa ;).



On ihana nähdä miten tämä pentujen uusi kehitysvaihe on piristänyt Rebekkaa. Kun lenkkeilyäkään ei ole kunnolla pystytty vielä aloittamaan. Pakkasia on ollut sen verran, että tisujen paleltuminen on liian suuri riski.

Olen niin voinut samaistua Rebekan tunteeseen olla "vain" maitobaari pennuilleen. On aina äidille kiva, kun lapsi alkaa selkeästi ilmentää tunnistavansa tämän.


Lehdet ja Tuomolat päiväkylässä eilen


Aamupäivällä, kun olin Rebekan kanssa tuulettamassa koirien petejä ja pentulaatikon täkkejä ilmoitti Rebekka, että etupihalla on joku vieras.

Kun menin katsomaan niin pihalla seisoi mikä ihanin yllätys: Sirkku ja Jorma Helsingistä tulivat mökkireissulla katsomaan meille pentuja!


Jorma on mies, jonka kanssa olen treenannut täällä Forssan seudulla samassa pelastuskoira-ryhmässä 1990-luvun alussa. Hänellä oli silloin musta hovawart-uros Teri. Hän oli silloin jo kokenut palveluskoiramies ja oli ilo työskennellä hänen kaltaisensa konkarin kanssa.  Arvattavaa on, että meillä on paljon yhteisiä, hyviä muistoja metsäjälki- ja hakutreeneistä.
 
Ihan näihin vuosiin asti Jorma on osallistunut kursseilleni bouvier-uros Fretun kanssa. He ovat takuuvarmasti olleet mukana erityisesti jäljestämässä ja tottelevaisuustreeneissä.
Sirkku on niin ikään kulkenut yhteisissä harjoituksissa ja näin olemme tutustuneet ja ystävystyneet.
Vaihdoimme kuulumisia ja niihin kuului myös ikäviä uutisia; Fretu oli siirtynyt muutama päivä sitten sateenkaarisillalle. Vakavan polvivamman vuoksi, liian aikaisin - 7,5 vuotiaana. Fretu on niitä persoonia, joita en milloinkaan unohda.

Sirkulle ja Jormalle toivon paljon reippaita vuosia uusissa harrastuksissa. Vaatii varmasti sopeutumista oppia elämään ilman nelijalkaista kaveria, kun palveluskoiria ja aktiivisia harrastusvuosia on perheellä ollut vuosikymmenten ajan.


Pikku-Omara Susannan sylissä
Aleksi ja Rebekka tarkkailevat
laatikossa olevia pentuja

Tuomolat saapuivat koko perheen voimin iltapäivällä katsomaan pentuja.

Lapset Susanna, Annika ja Aleksi antoivat arvokasta syliterapiaa pennuille ja olivat Rebekan mielestä yhtä luotettavia vierailijoita kuin muutkin tähän mennessä meillä käyneet.

Tuomolan perheen omat rodut ovat suomenlapinkoira ja saksanpaimenkoira. Kolmen lapparin perheessä vapautui paikka vahdille, kun ihanista ihanin saksanpaimen Saku siirtyi sateenkaarisillalle viime syksynä.

Olen kuitenkin mokannut mahdollisuuden saada hoffin tähän perheeseen... Totesin kerran perheen isälle Veskulle hänen ollessaan Sakun kanssa tottistunnilla suurinpiirtein näin: "on se kyllä hyvän sakemannin kanssa helpompaa kuin hovawartin kanssa". Eli kyllä se taitaa olla saksanpaimenkoira, joka tulee seuraavaksikin vahdiksi Tuomolan tilalle :).
Lupasivat kuitenkin tulla näitä otuksia katsomaan vielä lähempänä luovutusikää.

Ja tässä pentujen painot, ikää 3 viikkoa:




Otu
1120 g
 

Oula
1378 g
 

Olka K
1558 g
 


Ottilia
1190 g
 

Onneli
1278 g
 
 

Omara
950 g
 


Odefina
1324 g
 
 

Vielä yksi uutinen...

 Sillä aikaa, kun minä eilen hoidin pentuja
ja otin vastaan ystäviä kotona
hoitivat Marko-mieheni ja Viivi-tyttäremme
perheen velvollisuuksia.
 
Viivin serkun Salla-Marin ja puolisonsa Joonaksen
Jouluaaton aattona syntynyt suloinen poikavauva sai kasteessa nimen
Nooa Joonatan.  
 
Kastetilaisuus vietetiin perheen kotikaupungissa Lahdessa.
 
Onnea koko perheelle <3 !
 
Viivi ja Nooa Joonatan
 
 
Sunnuntaitunnelmissa
 
Anne
 

2 kommenttia:

  1. Oulan katse on "pelottavan" tuima :) Siinä on uros minun makuuni ja Jaanakin saattaa tykätä... ;)

    VastaaPoista
  2. Minna ja ripakintut4.3.2013 23.49

    Käsittämätöntä, kuinka mä voin uudestaan ja uudestaan lukee tosta otsikosta kuravelliä, matokuuria ja kyyneleitä :D
    Mutta siis, ettei ihan menis asian vietestä: ompas Omarasta tullu ihan kun salaa, iso tyttö jo!!

    VastaaPoista