28.4.2013

KEVÄT!

Vihdoin kevätsateet, -aurinko ja -tuuli ovat tehneet työtään. Sula ja kuiva piha houkuttelee haravoimaan ja multaa tonkimaan. Valtava houkutus on istutella ruukkuihin orvokeita.

Hokasin kuitenkin, että pentujen ulottumattomiin en orvokkiruukkuja saisi aseteltua. Ja tunnettu asia on se, että orvokin kukat ovat pienten ja isompienkin koirien parasta ravintoa :).

Ja kun lauman vahvistuksena vielä runsaan viikon on Milli (Omara) ja hiukan pidempään Onneli, niin kukista ei hetkessä olisi kuin muisto jäljellä.

Omissa kodeissaan jo kolme viikkoa asustaneet Osku (Oula), Olka, Muru (Ottilia) ja Odefina ovat omistajien raporttien mukaan kotiutuneet hyvin.

Jokaisella pennulla on kotonaan nelijalkaisia ystäviä, jotka varmasti ovat helpottaneet kotiutumista. Murulla on "isoveli" Rinon lisäksi myös kaksi kissaa kaverina.
Toinen kissoista, Salama, ei taida olla kovin innoissaan blondista tulokkaasta, mutta Viiru-kissa on mainio leikkikaveri pikku-Murulle. Murun perheen blogista voi käydä katsomassa heidän kuulumisiaan.

Muru viihtyy kotonaan vesikupin vieressä
yhtä hyvin kuin täällä kasvattikodissaankin :).

Muru-PihaVahti
 
Odefinalle seuraa pitävät
saksanseisojat Reta ja Signe.
 
Odefina-mussukka, kuten Seija-emäntänsä häntä nimittää <3.

Reta seisojista nuorempana
jaksaa puuhata pikku-Odefinan kanssa.
 
Vapun jälkeen Milli itsenäistyy ja
lähtee Lehden perheen arkea vilkastuttamaan.
Kuvassa Sirkku, Jorma ja Milli.
 
PUUTARHAHOMMISSA:
 
Meno on sellaista, että joskus
kompastuu kaveriin.

Jäniksen papanoiden kuitupitoisuus
on pikkukoiran mielestä aivan kohdillaan.
 

Nyt on KEVÄT! Jiihaa!

Pihan joulukuusi on vielä vihreä,
vaikka sillä ei juuria olekaan.
Kuusen alusta toimii
mainiona "turvana" hippa-leikeissä.
 

Vielä pari päivää sitten
pohjoispuolella pihaa oli pieni pläntti lunta.
 
PÖNÖTYSKUVIA:
 
Milli, n. 10 viikoa
 
Onneli, n. 10 viikkoa
 
Otu, n. 10 viikkoa
 
IHANAA ARKEA:
 
Ihana aamuhetki Äitikoiran kanssa <3
 
Meidän Otuliini <3
 
Pikku "Peukaloisemme", Millin kuulumisista sen verran, että paino on tällä hetkellä n. 8,5 kg. Verrattuna Onneliin (n. 9 kg) ja Otuun (n. 9.6 kg) Milli on siis saanut sisaruksensa kiinni.
Ensi viikolla käymme tarkemmassa lääkärintarkastuksessa ja toivon kaiken olevan juuri niin hyvin kuin miltä ulkoisesti vaikuttaa.
 
Milli on erittäin reipas ja hänellä on myös voimakas oma tahto. Kuitenkin ottaa erittäin hyvin vastaan ihmisen antaman "palautteen". Ja mikä ihaninta - on ottanut kontakti-koulutuksen parhaiten vastaan. Pitää ruokaa parhaana palkkiona ja säilyttää oma-aloitteisesti yhteyden kaksijalkaiseen lenkkikaveriin niin vapaana olessaan kuin taluttimessakin.
 
Onneli on varsinainen reipaskerholainen ja tutkii ympäristöään ja siellä olevia uusia asioita reippaasti, itsenäisesti ja rohkeasti. Ulkonäöltään Onneli on kopio äidistään. Kun asettaa rinnakkain kuvan Onnelista ja Rebekasta Onnelin iässä niin eroa tuskin havaitsee.
 
Otu on näistä kolmesta, vielä kotona olevasta siskoksesta pehmein ja luonteeltaan vaikuttaa sopivimmalta äitinsä ja mummonsa kanssa laumassa elämään.
Otu on niin ikään siskojensa tavoin reipas tutustumaan uusiin asioihin ja pitää yhteyttä ihmiseen erinomaisesti. Oppi myös tunnistamaan nimensä helposti.
 
Taistelutahtoa koko pentueella vaikuttaa olevan riittävästi ;). Saalistaminen lähtee myös käyntiin ilman sen kummempia kiihotteluja.
 
Näitä ominaisuuksia en suosittele "nostettavaksi". Koira ottaa ne kyllä käyttöön aivan varmasti tarvittaessa.
 
Mikäli pennulla "hetsataan" saalistamista, niin (nopeasti) koirasta pois päin liikkuvista asioista tulee helposti pakkomielle. Houkutteleviksi muodostuvat kävelevät ja juoksevat jalat, polkupyörät ja mikä pahinta; autot.
Kukaan ei halua arkeensa myöskään pallo- tai keppihullua koiraa!
 
Pieni muistutus:
 
On todettua ja ihan maalaisjärjellä ymmärrettävää (taitaa olla jopa tutkittua), että jatkuva saalistuttaminen (esim. pallon heitteleminen verukkeelle "kun se niin tykkää") saa aikaan stressiä koirassa.
 
Sisäelimistä ns. stressielimiä ovat maksa ja munuaiset.
Me koiran omistajat emme aina tiedä minkälaisia fyysisiä vaurioita ja sairauksia saatamme aiheuttaa koiralle tiettyjä sisäsyntysiä ominaisuuksia ("viettejä") korostamalla niin, että esim. saalistamiseen liittyvät toiminnot muodostuvat koiralle pakkomielteeksi.
 
Pahimmillaan tiedän koiran sairastuneen parin vuoden iässä vakavaan munuaisen vajaatoimintaan ja munuaistulehdukseen. Tässä kyseisessä tapauksessa tutkiva eläinlääkäri tiesi kysyä, että heitetäänkö koiralle palloa ja onko se koiralle pakkomielle. Näin oli.
 
Koiran kanssa leikkiminen taitaa siis ollakin melkomoinen taitolaji ;).
 
 
HAUSKAA VAPPUA!
t. Anne, Marko ja Viivi
Yoko, Rebekka, Ruurik, Otu, Onneli ja Milli
 


2 kommenttia:

  1. Hiukan myöhästyneet onnittelut perheenlisäyksen johdosta, ilmeisesti kotilaumakin kasvaa ;-) Hyvää vappua teillekin :)

    VastaaPoista
  2. Marika ja Pilke4.5.2013 17.18

    Wau! Täällä oli uus jutska... <3 Huomiseen..

    VastaaPoista