12.12.2013

Mieluinen PikkuJouluVieras

Saimme kahdeksi viikoksi Ihanan Stadin Oden (OmaRakas Oula) meille kylään.

Oli ollut poikaa jo ikävä. Kuin ikävääni vastaten Oden perheen Cami-neiti aloitti juoksunsa lokakuun puolenvälin paikkeilla. 
Keskiviikkona 27.10. Cami löysi sisäisen puumansa ;) ja oli valmis pariutumaan nuoriherra Oden kanssa. 
Sitä ei pidetty meidän kaksijalkaisten mielestä kuitenkaan hyvänä ajatuksena. Pahoittelen, Cami...

Sovitusti Jarkko toi Oden meille torstaina iltapäivällä. 

Siskojen ja veljen kohtaaminen oli riehakkaan reipas. 

Oli ihanaa huomata, että sopeutuminen laumaan tapahtui hetkessä. Äärettömän miellyttävää ja lohduttavaa on se, että Ode tulee meille aina kotiinsa - ei kuin kotiinsa. 

Rebekka-äiti suhtautuu Odeen joka kerta asiallisemmin. 
Tällä kerralla Rebekan mielestä Odesta oli kuoriutunut HerrasMies. 

Oli havaittavissa kahden aikuisen, toisiaan arvostavan koiran kohtaamisen merkit. Suloista. Kertoo niin siitä miten asiallinen poika Odesta on kasvanut.
Kaltaisessaan seurassa on kuin 4 kk ikäinen pikkuhoffi aikuisen hovawart-uroksen kropassa.
Ja aikuisten koirien kanssa käyttäytyy kuin hyvin kasvatettu teini. Ja sitä onkin. Hyvät eväät on Ode saanut elämänsä kaikissa vaiheissa. Hiukan mutkittelevasta tiestä huolimatta.

Helpottuneena kiitän kaikkia Oden elämää koskettaneita! 
Toivon Oden ja perheensä elämään paljon rakkautta ja iloisia hetkiä <3

Tässä kivoja kuvia viimeisen kahden viikon ajalta




 Itsenäisyyspäivänä saimme valkoisen peitteen maahan. 
Teimme reippaan metsälenkin Maijankallion laavulle.
Siellä on ihailtavana naapurimme tekemää sementtitaidetta.
Ensin Otun piti jälleen kerran tarkastaa, 
ettei tuo karhuäiti ole pahalla tuulella.
Ei ollut meistä nytkään moksiskaan.
Niinpä uskalsimme poseerata toisen poikasen ja emon välissä ;).
Kerron (vaikka vaikea olisi erehtyä), että
vasemmalla Otu ja oikealla Ode.
Niin Sisko ja sen Veli :)

Sitten vähän pönöteltiin.

Saanko esitellä: OmaRakas Oula, 10 kk :)



Kasvun ihme on aina yhtä ällistyttävää.
Nyt näytetään jo melkein mieheltä. 


Ja seuraava kuva on napattu tänään aamulla. 
Nyt heipattiin reippaasti riekkuen :)!

 
 Puolen päivän maissa saapui Heidi hakemaan Odea kotiin.
Oli kiva nähdä miten Ode ilahtui Heidin tapaamisesta.

Nautimme Heidin kanssa leppoisasti 
iltapäiväkahvit rupatellen niitä näitä.

Sinisen hetken aikoihin Heidi ja Ode 
lähtivät ajelemaan kohti Helsinkiä.

Oikein tunnelmallista Joulun odotusta!
- Anne -

 
 

18.10.2013

O-PENNUT SUNNUNTAIKYLÄILEMÄSSÄ

Mummolassa :)

Ensin on pakko liittää tähän kaksi kuvaa Otun ja Oulan viimeisestä illasta täällä "mummolassa".

Oulahan muuti lauantaina 21.9.2013 uuteen kotiin Heidin ja Jarkon koiraksi ja Cami-hoffin kaveriksi.

Aivan kuin sisko ja sen veli olisivat tietäneet, että jollain lailla seuraavana päivänä elämä tulee muuttumaan. Ne painivat, riehuivat ja lopuksi lepäsivät ja sitten nukahtivat lähes sylikkäin. Liikuttavaa.

Otu ja Onneli eivät kuitenkaan tunnu kärsineen sen kummemmasta eroahdistuksesta. 
Itse puolitosissani jo mietin pari kertaa viimeisen kahden viikon aikana, että onkohan meille ihmisille jotain sellaista 
D.A.P -haihduttimen tapaista. Sellaista jonkalaisia koirille on auttamaan eroahdistusta?!

Hiukan jännitin myös sitä, että minkälaisen itkukohtauksen saan, kun tapaan Oulan sunnuntaina 6.10., kun se kaksi viikkoa maailmalla asuttuaan tulee pentuetapaamiseen.

Ei tullut itku. Pieni liikutus vain. Sekin ilosta. 
Oula ilmensi heti leimautuneensa Heidiin. Ihanaa!
 


Perjantaina 20.9.
Oula ja Otu nauttivat toisistaan.


Ja sitten kuvakimara O-pentujen "puuhapäivästä"

Jälkimetsässä:
OmaRakas Oula

 Ylemmässä kuvassa OmaRakas Oula eli Ode jäljestää
ja
alemmassa kuvassa tulevat Heidin kanssa jäljeltä pois.
Intoa olisi riittänyt pidemmällekin jäljelle. 

 
OmaRakas Ottilia

Yläkuvassa Muru (OmaRakas Ottilia) yrittää keulia jäljelle.
Tietää jo selkeästi, että mistä tässä hommassa on kysymys.

Alemmassa kuvassa Muru perehtyy tarkasti jäljen lähtökohtaan.

OmaRakas Olka K








OmaRakas Olka K suhtautuu olkamaisen tarkasti tehtäväänsä.
Valmistautuminen. Jäljen alkukohdan tarkastaminen. Ja sitten reippaasti ja tarkasti jäljestämään.
Lopuksi: "homma hoidossa!" sanoo Olka.
Olka on koira, jolla tekemisessään tuntuu aina olevan 
selkeä agenda. 

OmaRakas Otu



Otulle oli ensin hieman jännää ajaa ensimmäistä kertaa 
vieraan ihmisen tekemää jälkeä.
Palkkakippo löytyi kuitenkin mallikkaasti jäljestämällä.

OmaRakas Onneli


 
Aina valmis ja aina reipas Onneli valmiina tehtävään.
Sitten työskennellään.
Lopuksi nautitaan palkkaa jäljen päässä.
Parhautta Onnelin mielestä: tärkeän työn tekeminen 
parhaalla osaamallaan tavalla :).
Onnellinen Onneli <3

<3

OmaRakas Odefina ja OmaRakas Omara 
olivat estyneitä osallistumaan sunnuntain viettoon.
Olivat hengessä mukana ja tapasimme molempien kanssa heti seuraavalla viikolla :).

Kiitos ihanasta päivästä
Ihanat!
 
- Anne -

Kuvat:
Anne Honkanen ja Rami Talme

23.9.2013

Vain elämää, ei sen enempää...

Pentujen täytettyä puoli vuotta noin kuukausi sitten
sain omistajiltaan lapsosista "raportteja" 
puhelimessa, valokuvina ja sähköpostitse.

Kiitos kaikille ja onnentoivotukset nyt jo 
7 kk ikäisille teineille!

Alla muutama otos Siskosta ja sen Siskosta.
Sukulaisuus on helppo havaita :)!

Odefina

Odefina pysähtyneessä tilassa ;).


 Muru 
(Ottilia)

Muru tarkkailee kesken leikin ympäristöä.



Ja sitten erittäin tärkeä uutinen:
 
Oula-rakas 
muutti lauantaina uuteen kotiin.

Kiitos kaikille teille kiinnostuneille, 
jotka olitte valmiita antamaan Oulalle loppuelämän kodin!
Tutustuin oikein mukaviin perheisiin ja
 jäi melkein paha mieli heidän puolestaan, 
jotka kovasti toivoivat, 
mutta sitten jäivät ilman uutta perheenjäsentä.

Olen kuitenkin aivan varma, että te kaikki 
löydätte "oman Oulanne" aikanaan!
 
<3

Tuntui hiukan luonnottomalta ja raskaaltakin 
lähettää lapsi toisen kerran maailmalle. 

Olin uutta kotia valitessani kovin tarkka siitä, 
että varmasti kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä toisiinsa.


Me kaksijalkaiset olimme keskustelleet ja tahoillamme harkinneet tilannetta usean viikon ajan.

Kun sitten tapasimme henkilökohtaisesti 
niin vahvistui tunne siitä, 
että näkemyksemme ja koiranpitotapamme 
ovat hyvin samankaltaisia.

Puolin ja toisin olimme päättäneet, että teemme lopullisia arvioita ja mahdollisia päätöksiä 
vasta tavattuamme henkilökohtaisesti.
Tietysti.

Kun myös perheen 9-vuotias hoffinarttu suhtautui suopeasti nuoreen Oulaan vahvistui tunne siitä, että tässä se on:
Oulan perhe <3

Ja tunne oli molemminpuolinen.

Niinpä lauantaina 21.9.2013 
Oula matkusti uuden perheensä kanssa 
Omaan Loppuelämän Kotiinsa.

Onnea koko perheelle!
 

Pirteitä syyslenkkejä kaikille!

O-pentujen kanssa tapaammekin 
sunnuntaina 6.10. 
pentuetapaamisen merkeissä!
TERVETULOA!

- Anne -
 

9.9.2013

Kuvapostia koirakoululaisilta

kuva: Marjut Moisio

Windy ja Marjut pääsivät elämään 
syksyisenä aamuna taianomaisen hetken. 
Kuvasta voi aistia syksyn tuoksun,
veden viileyden ja kuulla veden liplattelevan
Windyn lipuessa aamu-uinnilla.

Windy suorittaa avustajakoiran työtä Marjutin apulaisena 
ja kuvanlaiset yhteiset elämykset
yhdistävät ystävyksiä ja "työparia".

Windyssa yhdistyvät täydellisellä tavalla 
hovawartin, kultaisen noutajan ja novascotian noutajan ominaisuudet.
Parhaat jokaisesta.


Suomalaiset lapinkoirat
Rino ja More

Voi tätä iloa!!!
Pikkuveikka pinkoo Isoveikan kintereillä.
Voi tuntea miten nuorten koirien lihakset ja mieli nauttivat!

Syksy on ihan paras vuodenaika harrastaa liikuntaa. 



Pyreneittenmastiffi Aava kiitää tässä  kuvassa niin hurjaa vauhtia, että kuva näyttää hiukan epätarkalta, kertoi omistaja.

Aava on rauhallinen nuori neiti, joka poikkeuksetta 
luoksetulo-liikettä kentällä suorittaessaan kävelee erittäin rauhallisesti, mutta määrätietoisesti kentän toisessa laidassa olevan omistajansa luokse.
Ehdimme muiden kurssilaisten kanssa joskus luoksetuloa seuratessamme jopa vaihtaa parit kuulumiset ;).

Sain tämän kuvan todisteeksi siitä, 
että kyllä Aava halutessaan kiitää tuulen tavoin.
Haluan kuvitella, että kuva esittää sitä, kun Aava juoksee omistajansa luokse vauhdilla. 
Vai olisiko sittenkin niin, että juoksee 
poispäin omistajasta... ;)?

Kiitos koirakoululaisille, 
jotka muistatte minua näillä kivoilla kuvia!

Haluan julkaista nämä koirien arkeen liittyvät kuvat juuri siksi, että pidän tärkeimpänä sitä, 
että koiralla ja omistajalla on 
yhteinen hyväntuulinen ja sujuva arkielämä.  
 Se antaa parhaan pohjan ja edellytykset kaikenlaiseen 
yhteiseen tekemiseen koiran kanssa. 

Värikästä syksyä!

- Anne -

27.8.2013

ELON KERJUU

Yksi sateinen ja viileähkö päivä ja se on siinä - S Y K S Y ...

On se vihjaillut tulostaan ja estelystä huolimatta kesä-sanan eteen hiipii sana syys.

Syyskesä... 

Valo on keskipäivällä vielä kirkas. Illat tuntuvat viileiltä ja kuulailta. Aamuisin melkein jo tarvitsee pipoa.

Ihanaa - viisi yötä ja on Syyskuu!

Syksyn lehdet tiellä ja ilmassa leijailemassa. Armollinen aurinko korostamassa luonnon värijuhlaa. 

Suojaava, turvallinen pimeys iltalenkillä. 

Syyssade. Aidompi kuin kevät- tai kesäsade.

Arvata saattaa mikä on minun, syyskuun lapsen mielestä paras vuodenaika.

Metsäpolulla, peltotiellä, kylätiellä, kaupungin kaduilla... Iltalenkki syksyisessä Suomessa koiran kanssa: parhautta parhaassa seurassa!




Oula ja Rebekka-äiti lähdössä 
ensimmäiselle lenkille ihan kahdestaan.

Ihanaa syksyä 
ihan kaikille!
- Anne -

4.8.2013

LUKUVINKKI KESÄPÄIVIKSI!

Olen tänä kesänä ottanut omaa aikaa rakkaan lukuharrastuksen parissa. Kiireeseen vedoten olen muutaman vuoden ajan siirtänyt lukemisen arvoiset kirjat odottelemaan parempaa aikaa.

Tajusin taas kerran,että lukemiselle on aikaa aina. 

Vuosikymmen(iä) olen pitänyt tapana lukea dekkareita ja jännityskirjallisuutta auringonpaisteessa pihakeinussa. Kutkuttava jännitys rauhallisessa ja turvallisessa ympäristössä luo mielenkiintoisen tunnelman vastakohtaisuudessaan.

Tänä kesänä olen lukenut tosin vasta kaksi kirjaa. Toisen ensimmäisen ja toisen kolmannen kerran.

Ehdoton suosikkini Eppu Nuotio ja hänen Pii Marin -trillerien sarja on saanut minut koukkuunsa. Kirjahyllystäni löytyvät Musta, Kosto, Maksu, Varjo ja Paine.

Paine on ilmestynyt 2010 ja seissyt hyllyssä. V a s t a  tänäkesänä luin sen. Mihin olen aikani hukannut, kun en ole muka ehtinyt lukea tätä?!

Eppu Nuotio ei tuota pettymystä. Eikä Pii Marin, Juha Heino, Akbar Linsa jne... Loistavaa "flowta" koko sarja.

Postauksen otsake ei tällä kertaa kuitenkaan viittaa juuri em. teokseen.

Tai kannattaa tietysti napata tuokin vinkki.

Tähän blogiin sopii kuitenkin vielä paljon mielenkiintoisempi kirjavinkki. Kirjoitanhan nyt hoffiblogiini. Eli blogin kirjoittamisen innoittaja on koira, hovawart.

Kuitenkaan tämä suositukseni ei ole ns. koirakirja. 
Ja toisaalta on kaikista lukemistani kirjoista eniten sitä!

Kirjoittajakaan ei tiettävästi ole kummemmin ns. koiraihminen.

Luettuani kirjan olen vakuuttunut siitä, että kirjoittaja on jotain muuta kuin miltä näyttää. Hänen on oltava KOIRA. Ihmisen nahassa selkeästikin, koska pystyy kirjoittamaan kirjan.

On mielleeni päässyt jopa epäilys siitä, että onko tämä fiktiiviseltä vaikuttava teos sittenkin faktaa... 


Tarinalla on arvoituksellinen loppu. Minusta erittäin onnellinen.

Lue niin tiedät mitä mieltä olen koiran elämästä
...ja ihmisen elämästä!

TÄMÄ KANNATTAA LUKEA:

LEIDI
Elämäni narttuna

Kirjoittanut
Melvin Burgess
(WSOY)

LAINAUS KIRJASTA:

"Mitä pientä teinkin hänen hyväkseen, 
aina tuntui kuin se olisi hän, joka teki minulle palveluksen.",
 miettii Sandra, 17-vuotias tyttö
manchesterilaisesta laitapuolen kulkijasta, 
joka muutti hänet koiraksi 
ja nimesi Leidiksi.

Tuohon mietteeseen 
sisältyy koiran syvin olemus ja ominaisuus:
pyyteettömyys.

Siinä on myös kiteytettynä kuvattu sellainen täydellinen, luottavainen suhde, joka parhaassa tapauksessa voi muodostua
ihmisen ja koiran välille.

Sellaisen kun saa koiransa kanssa luotua niin 
kouluttajan näkökulmasta katsottuna 
"palkkaamistekniikalla" ei pitäisi olla väliä ;)!

Ja huomattavaa on se, että miten pienellä palkkiolla koira ihmistä palveleekaan. Vaivaisella ruuan murulla.
 
Suhde kehittyy kuin itsestään, 
kun aidosti välittää koirasta ja arvostaa koiraa Koirana.

Pitää huolen siitä, että koira saa ruokaa ja oikeanlaista turvaa.
Arjessa, koulutustilanteissa jne - siis Elämässä.

 Rakkahin Ruurik
Ystäväni

Nautinnollisia lukuhetkiä ja ihanaa yhteiseloa koirasi kanssa! 

- Anne - 
 
 

2.8.2013

Tervakoski-tapahtuma 2013

Heinäkuun viimeinen viikonloppu vietettiin perinnettä kunnioittaen hovawarttien Erikoisnäyttelyssä Tervakoskella.

Lauantai-aamuna Jopi-vaari emäntineen starttasi Mikkelistä tapahtumapaikalle. Meidän karavaani saapui Tervakoskelle puolen päivän jälkeen pystyttelemään teltan runkoa. 

Katsottiin muutaman hoffin tottevaisuus-suorituskin. 
Otu ja Onneli saivat myös hiukan esimakua seuraavan päivän meiningistä. Oli siinä pikkulikoilla ihmettelemistä ;).

Iltapäivällä ajeltiin Riitan kanssa peräkkäin meille.
Oli ilo saada Riitta ja Jopi "iltakylään". 
Piipahdimme myös Seppälässä - tervehtimässä Robinia, Milliä ja Ricoa sekä tietysti Johannaa ja Jaria. 

Iltapala pihalaavullamme, koirien kunnostamista ja muutama tunti unta. Hyvät eväät näyttelypäivään ;).

Nyt tuli kyllä valtava houkutus aloittaa "kisaselostus" tosi kliseisesti...:

"Sunnuntai valkeni aurinkoisena ja lämpöisenä! :)"

Aamu-seitsemältä iki-ihana kannustusjoukkomme; Minna, Marja ja Johanna kokoontui meillä. Ruurik sai matkustaa Marjan supermukavassa "Pökötissä" ja pikkukolmikko Otu, Onneli ja Oula matkasivat sopuisasti meidän kanssamme "Reiskalla".
Marja nappasi vielä Tammelasta kyytiin Pirjon. 

Kiitokset ihanille naisille! Olitte isona apuna ja erityisesti ihanaa seuraa :)! 
On imartelevaa, että hovawart-rotu kiinnostaa teitä niin paljon, että maltatte jättää omat koiranne kotiin ja lähteä helteiselle palloilukentälle sunnuntaita viettämään.

 
OmaRakas-perheestä oli näyttelyyn ilmoitettu Ruurik, Otu, Onneli, Oula, Odefina, Olka K ja Ottilia. Omara vietti mukavaa kesäpäivää kotosalla perheensä kanssa.

Oli mukavan kotoisa tunnelma, kun teltta täyttyi 5 kk ikäisistä pennuista omistajineen. 

Arvostelu kehissä alkoi klo 10.00. 
Meiltä yhtä aikaa kahdessa eri kehässä aloittivat Ruurik (avo-uros) ja Oula (pikkupentu-uros).

Ja sitten oli pikkutyttöjen vuoro misseillä. 

Päivän tunnelmia kuvina:



Ruurik 
AVO-erinomainen
 

 OmaRakas Oula
Pikkupennut (ei sij.)

 
 OmaRakas Odefina
Pikkupennut (ei sij.)



OmaRakas Olka K
Pikkupennut (ei sij.)



 
OmaRakas Onneli
Pikkupennut (ei sij.)


 
OmaRakas Ottilia
Pikkupennut 3. sija ja kunniapalkinto


 


OmaRakas Otu
Pikkupennut 2. sija ja kunniapalkinto


Tuomarin oli todella vaikea päättää Otun ja Ottilian sijoitusta.
"You make this very difficult for me!...Are they sisters??"

Tässä vielä muutama hauska kuva Otun ja Ottilian "kilpailusta" ;)



Tytöt "potkivat menemään" melko tasatahtiin :).

 Ja sitten pönötettiin.
Vasemmalla Ottilia ja oikealla Otu.



Oula toimi aamulla Jopi-vaarin (Al-Capone von Ranzi´s Räubern)
Paras jälkeläisluokka -pokaalin vartijana. 

Jopi voitti tämän kiertopalkinnon 
NELJÄNNEN kerran tässä näyttelyssä!
Joka vuosi ryhmä on koostunut eri koirista.
Rebekalla (O-pentujen emä) on ollut kunnia 
esiintyä ryhmässä kaksi kertaa.

Jopi voitti myös urosten veteraaniluokan ja oli VSP-veteraani.

Paljon Onnea Jopi-vaari ja Riitta! 



Kiitos ihanasta päivästä:

Riitta
Marko
Seija ja Kari
Minna ja Rami sekä tytöt
Anne ja Juha
Marja
Minna
Pirjo
Johanna

Ja tietysti Omat Rakkaat:
Ruurik
Odefina
Olka K
Onneli
Ottilia
Otu
Oula

Sekä kaikille muille hengessä mukana eläneille :)!

Lämpimät onnittelut 
kaikille näyttelyssä menestyneille!
Tulokset löytyvät Suomen Hovawart ry:n sivuilta.

- Anne -

Tämän postauksen kuvat ottivat
Anne Honkanen ja Minna Nikander.
Jopin kuvan Riitta Huuskonen.