LUKUVINKKI KESÄPÄIVIKSI!

Olen tänä kesänä ottanut omaa aikaa rakkaan lukuharrastuksen parissa. Kiireeseen vedoten olen muutaman vuoden ajan siirtänyt lukemisen arvoiset kirjat odottelemaan parempaa aikaa.

Tajusin taas kerran,että lukemiselle on aikaa aina. 

Vuosikymmen(iä) olen pitänyt tapana lukea dekkareita ja jännityskirjallisuutta auringonpaisteessa pihakeinussa. Kutkuttava jännitys rauhallisessa ja turvallisessa ympäristössä luo mielenkiintoisen tunnelman vastakohtaisuudessaan.

Tänä kesänä olen lukenut tosin vasta kaksi kirjaa. Toisen ensimmäisen ja toisen kolmannen kerran.

Ehdoton suosikkini Eppu Nuotio ja hänen Pii Marin -trillerien sarja on saanut minut koukkuunsa. Kirjahyllystäni löytyvät Musta, Kosto, Maksu, Varjo ja Paine.

Paine on ilmestynyt 2010 ja seissyt hyllyssä. V a s t a  tänäkesänä luin sen. Mihin olen aikani hukannut, kun en ole muka ehtinyt lukea tätä?!

Eppu Nuotio ei tuota pettymystä. Eikä Pii Marin, Juha Heino, Akbar Linsa jne... Loistavaa "flowta" koko sarja.

Postauksen otsake ei tällä kertaa kuitenkaan viittaa juuri em. teokseen.

Tai kannattaa tietysti napata tuokin vinkki.

Tähän blogiin sopii kuitenkin vielä paljon mielenkiintoisempi kirjavinkki. Kirjoitanhan nyt hoffiblogiini. Eli blogin kirjoittamisen innoittaja on koira, hovawart.

Kuitenkaan tämä suositukseni ei ole ns. koirakirja. 
Ja toisaalta on kaikista lukemistani kirjoista eniten sitä!

Kirjoittajakaan ei tiettävästi ole kummemmin ns. koiraihminen.

Luettuani kirjan olen vakuuttunut siitä, että kirjoittaja on jotain muuta kuin miltä näyttää. Hänen on oltava KOIRA. Ihmisen nahassa selkeästikin, koska pystyy kirjoittamaan kirjan.

On mielleeni päässyt jopa epäilys siitä, että onko tämä fiktiiviseltä vaikuttava teos sittenkin faktaa... 


Tarinalla on arvoituksellinen loppu. Minusta erittäin onnellinen.

Lue niin tiedät mitä mieltä olen koiran elämästä
...ja ihmisen elämästä!

TÄMÄ KANNATTAA LUKEA:

LEIDI

Elämäni narttuna

Kirjoittanut

Melvin Burgess

(WSOY)

LAINAUS KIRJASTA:

"Mitä pientä teinkin hänen hyväkseen, 

aina tuntui kuin se olisi hän, joka teki minulle palveluksen.",

 miettii Sandra, 17-vuotias tyttö

manchesterilaisesta laitapuolen kulkijasta, 

joka muutti hänet koiraksi 

ja nimesi Leidiksi.

Tuohon mietteeseen 

sisältyy koiran syvin olemus ja ominaisuus:

pyyteettömyys.

Siinä on myös kiteytettynä kuvattu sellainen täydellinen, luottavainen suhde, joka parhaassa tapauksessa voi muodostua

ihmisen ja koiran välille.

Sellaisen kun saa koiransa kanssa luotua niin 

kouluttajan näkökulmasta katsottuna 

"palkkaamistekniikalla" ei pitäisi olla väliä ;)!

Ja huomattavaa on se, että miten pienellä palkkiolla koira ihmistä palveleekaan. Vaivaisella ruuan murulla.

 

Suhde kehittyy kuin itsestään, 

kun aidosti välittää koirasta ja arvostaa koiraa Koirana.

Pitää huolen siitä, että koira saa ruokaa ja oikeanlaista turvaa.

Arjessa, koulutustilanteissa jne - siis Elämässä.

 Rakkahin Ruurik

Ystäväni

Nautinnollisia lukuhetkiä ja ihanaa yhteiseloa koirasi kanssa! 

- Anne -