27.8.2013

ELON KERJUU

Yksi sateinen ja viileähkö päivä ja se on siinä - S Y K S Y ...

On se vihjaillut tulostaan ja estelystä huolimatta kesä-sanan eteen hiipii sana syys.

Syyskesä... 

Valo on keskipäivällä vielä kirkas. Illat tuntuvat viileiltä ja kuulailta. Aamuisin melkein jo tarvitsee pipoa.

Ihanaa - viisi yötä ja on Syyskuu!

Syksyn lehdet tiellä ja ilmassa leijailemassa. Armollinen aurinko korostamassa luonnon värijuhlaa. 

Suojaava, turvallinen pimeys iltalenkillä. 

Syyssade. Aidompi kuin kevät- tai kesäsade.

Arvata saattaa mikä on minun, syyskuun lapsen mielestä paras vuodenaika.

Metsäpolulla, peltotiellä, kylätiellä, kaupungin kaduilla... Iltalenkki syksyisessä Suomessa koiran kanssa: parhautta parhaassa seurassa!




Oula ja Rebekka-äiti lähdössä 
ensimmäiselle lenkille ihan kahdestaan.

Ihanaa syksyä 
ihan kaikille!
- Anne -

4.8.2013

LUKUVINKKI KESÄPÄIVIKSI!

Olen tänä kesänä ottanut omaa aikaa rakkaan lukuharrastuksen parissa. Kiireeseen vedoten olen muutaman vuoden ajan siirtänyt lukemisen arvoiset kirjat odottelemaan parempaa aikaa.

Tajusin taas kerran,että lukemiselle on aikaa aina. 

Vuosikymmen(iä) olen pitänyt tapana lukea dekkareita ja jännityskirjallisuutta auringonpaisteessa pihakeinussa. Kutkuttava jännitys rauhallisessa ja turvallisessa ympäristössä luo mielenkiintoisen tunnelman vastakohtaisuudessaan.

Tänä kesänä olen lukenut tosin vasta kaksi kirjaa. Toisen ensimmäisen ja toisen kolmannen kerran.

Ehdoton suosikkini Eppu Nuotio ja hänen Pii Marin -trillerien sarja on saanut minut koukkuunsa. Kirjahyllystäni löytyvät Musta, Kosto, Maksu, Varjo ja Paine.

Paine on ilmestynyt 2010 ja seissyt hyllyssä. V a s t a  tänäkesänä luin sen. Mihin olen aikani hukannut, kun en ole muka ehtinyt lukea tätä?!

Eppu Nuotio ei tuota pettymystä. Eikä Pii Marin, Juha Heino, Akbar Linsa jne... Loistavaa "flowta" koko sarja.

Postauksen otsake ei tällä kertaa kuitenkaan viittaa juuri em. teokseen.

Tai kannattaa tietysti napata tuokin vinkki.

Tähän blogiin sopii kuitenkin vielä paljon mielenkiintoisempi kirjavinkki. Kirjoitanhan nyt hoffiblogiini. Eli blogin kirjoittamisen innoittaja on koira, hovawart.

Kuitenkaan tämä suositukseni ei ole ns. koirakirja. 
Ja toisaalta on kaikista lukemistani kirjoista eniten sitä!

Kirjoittajakaan ei tiettävästi ole kummemmin ns. koiraihminen.

Luettuani kirjan olen vakuuttunut siitä, että kirjoittaja on jotain muuta kuin miltä näyttää. Hänen on oltava KOIRA. Ihmisen nahassa selkeästikin, koska pystyy kirjoittamaan kirjan.

On mielleeni päässyt jopa epäilys siitä, että onko tämä fiktiiviseltä vaikuttava teos sittenkin faktaa... 


Tarinalla on arvoituksellinen loppu. Minusta erittäin onnellinen.

Lue niin tiedät mitä mieltä olen koiran elämästä
...ja ihmisen elämästä!

TÄMÄ KANNATTAA LUKEA:

LEIDI
Elämäni narttuna

Kirjoittanut
Melvin Burgess
(WSOY)

LAINAUS KIRJASTA:

"Mitä pientä teinkin hänen hyväkseen, 
aina tuntui kuin se olisi hän, joka teki minulle palveluksen.",
 miettii Sandra, 17-vuotias tyttö
manchesterilaisesta laitapuolen kulkijasta, 
joka muutti hänet koiraksi 
ja nimesi Leidiksi.

Tuohon mietteeseen 
sisältyy koiran syvin olemus ja ominaisuus:
pyyteettömyys.

Siinä on myös kiteytettynä kuvattu sellainen täydellinen, luottavainen suhde, joka parhaassa tapauksessa voi muodostua
ihmisen ja koiran välille.

Sellaisen kun saa koiransa kanssa luotua niin 
kouluttajan näkökulmasta katsottuna 
"palkkaamistekniikalla" ei pitäisi olla väliä ;)!

Ja huomattavaa on se, että miten pienellä palkkiolla koira ihmistä palveleekaan. Vaivaisella ruuan murulla.
 
Suhde kehittyy kuin itsestään, 
kun aidosti välittää koirasta ja arvostaa koiraa Koirana.

Pitää huolen siitä, että koira saa ruokaa ja oikeanlaista turvaa.
Arjessa, koulutustilanteissa jne - siis Elämässä.

 Rakkahin Ruurik
Ystäväni

Nautinnollisia lukuhetkiä ja ihanaa yhteiseloa koirasi kanssa! 

- Anne - 
 
 

2.8.2013

Tervakoski-tapahtuma 2013

Heinäkuun viimeinen viikonloppu vietettiin perinnettä kunnioittaen hovawarttien Erikoisnäyttelyssä Tervakoskella.

Lauantai-aamuna Jopi-vaari emäntineen starttasi Mikkelistä tapahtumapaikalle. Meidän karavaani saapui Tervakoskelle puolen päivän jälkeen pystyttelemään teltan runkoa. 

Katsottiin muutaman hoffin tottevaisuus-suorituskin. 
Otu ja Onneli saivat myös hiukan esimakua seuraavan päivän meiningistä. Oli siinä pikkulikoilla ihmettelemistä ;).

Iltapäivällä ajeltiin Riitan kanssa peräkkäin meille.
Oli ilo saada Riitta ja Jopi "iltakylään". 
Piipahdimme myös Seppälässä - tervehtimässä Robinia, Milliä ja Ricoa sekä tietysti Johannaa ja Jaria. 

Iltapala pihalaavullamme, koirien kunnostamista ja muutama tunti unta. Hyvät eväät näyttelypäivään ;).

Nyt tuli kyllä valtava houkutus aloittaa "kisaselostus" tosi kliseisesti...:

"Sunnuntai valkeni aurinkoisena ja lämpöisenä! :)"

Aamu-seitsemältä iki-ihana kannustusjoukkomme; Minna, Marja ja Johanna kokoontui meillä. Ruurik sai matkustaa Marjan supermukavassa "Pökötissä" ja pikkukolmikko Otu, Onneli ja Oula matkasivat sopuisasti meidän kanssamme "Reiskalla".
Marja nappasi vielä Tammelasta kyytiin Pirjon. 

Kiitokset ihanille naisille! Olitte isona apuna ja erityisesti ihanaa seuraa :)! 
On imartelevaa, että hovawart-rotu kiinnostaa teitä niin paljon, että maltatte jättää omat koiranne kotiin ja lähteä helteiselle palloilukentälle sunnuntaita viettämään.

 
OmaRakas-perheestä oli näyttelyyn ilmoitettu Ruurik, Otu, Onneli, Oula, Odefina, Olka K ja Ottilia. Omara vietti mukavaa kesäpäivää kotosalla perheensä kanssa.

Oli mukavan kotoisa tunnelma, kun teltta täyttyi 5 kk ikäisistä pennuista omistajineen. 

Arvostelu kehissä alkoi klo 10.00. 
Meiltä yhtä aikaa kahdessa eri kehässä aloittivat Ruurik (avo-uros) ja Oula (pikkupentu-uros).

Ja sitten oli pikkutyttöjen vuoro misseillä. 

Päivän tunnelmia kuvina:



Ruurik 
AVO-erinomainen
 

 OmaRakas Oula
Pikkupennut (ei sij.)

 
 OmaRakas Odefina
Pikkupennut (ei sij.)



OmaRakas Olka K
Pikkupennut (ei sij.)



 
OmaRakas Onneli
Pikkupennut (ei sij.)


 
OmaRakas Ottilia
Pikkupennut 3. sija ja kunniapalkinto


 


OmaRakas Otu
Pikkupennut 2. sija ja kunniapalkinto


Tuomarin oli todella vaikea päättää Otun ja Ottilian sijoitusta.
"You make this very difficult for me!...Are they sisters??"

Tässä vielä muutama hauska kuva Otun ja Ottilian "kilpailusta" ;)



Tytöt "potkivat menemään" melko tasatahtiin :).

 Ja sitten pönötettiin.
Vasemmalla Ottilia ja oikealla Otu.



Oula toimi aamulla Jopi-vaarin (Al-Capone von Ranzi´s Räubern)
Paras jälkeläisluokka -pokaalin vartijana. 

Jopi voitti tämän kiertopalkinnon 
NELJÄNNEN kerran tässä näyttelyssä!
Joka vuosi ryhmä on koostunut eri koirista.
Rebekalla (O-pentujen emä) on ollut kunnia 
esiintyä ryhmässä kaksi kertaa.

Jopi voitti myös urosten veteraaniluokan ja oli VSP-veteraani.

Paljon Onnea Jopi-vaari ja Riitta! 



Kiitos ihanasta päivästä:

Riitta
Marko
Seija ja Kari
Minna ja Rami sekä tytöt
Anne ja Juha
Marja
Minna
Pirjo
Johanna

Ja tietysti Omat Rakkaat:
Ruurik
Odefina
Olka K
Onneli
Ottilia
Otu
Oula

Sekä kaikille muille hengessä mukana eläneille :)!

Lämpimät onnittelut 
kaikille näyttelyssä menestyneille!
Tulokset löytyvät Suomen Hovawart ry:n sivuilta.

- Anne -

Tämän postauksen kuvat ottivat
Anne Honkanen ja Minna Nikander.
Jopin kuvan Riitta Huuskonen.