18.3.2014

SYNTTÄRISANKARI ♥

Rakas Yoko
Elliegårdens Black Omara

11 vuotta
18.3.2014

 Jiihaaa!!! 11 vuotta!

♥ Rakkain Yoko ♥

 
Ihanaa kevättä kaikille!

Pidetään Yokon asenne:
Aina on aihetta iloon!

- Anne -

 

10.2.2014

Ihanaa 1-vuotis syntymäpäivää OmaRakas O-pennut!!! Happy Birthday OmaRakas O-litter!!!

Vuosi sitten, 10.2.2013 illan suussa alkoi Rebekan synnytys ihan todenteolla. 

Vedet menivät noin klo 17.00 ja siitä pikkuhiljaa alkoivat työntöpoltot. Ensimmäinen pentu syntyi tarkalleen klo 18.28.

Ensimmäisenä syntyi Otu ja seuraavana pentueen ainoa uros Oula.
Klo 21.45 koko pentue oli nähnyt päivänvalon. Eli tyttöporukkaa syntymäjärjestyksessä; Olka K, Ottilia, Onneli, Omara ja Odefina.

Syntymän ihme on aina hieno kokemus. 
Siitä hetkestä alkanut matka on sisältänyt hienoja kokemuksia.
Pentujen kehittymisen seuraaminen on erittäin mielenkiintoista ja bonuksena omistaja-perheistä on tullut meille hyvin läheisiä ja tärkeitä.

Matka jatkuu ja toivottavasti tulevaisuudessakin vietämme hauskoja hetkiä yhdessä.

Synttärimuisteloita kuvina:

"Synnytyssalin varusteita"


Syntymäpäivää edeltäneen yön 
nukuimme siskonpetillä olohuoneessa.
Viivi kuulostelee Rebekan hiljalleen alkavaa avautumisvaihetta.

OmaRakas Otu

Pieni ihme: OmaRakas Omara

Tässä kuvassa kaikki seitsemän. 
Nuorinkin pentu (Odefina) on jo tunnin ikäinen :).
 


 Näissä kuvissa O-tukset ovat jo vuorokauden ikäisiä  
♥♥♥♥♥♥♥

Rakkaat onnittelut
1-vuotiaille

Otu ♥
Ode (Oula) ♥
Olka K ♥
Muru (Ottilia) ♥
Onneli ♥
Milli (Omara) ♥
Odefina ♥ 

Kiitos Heidille ja Jarkolle, Minnalle perheineen, Annelle perheineen, 
Johannalle perheineen ja Seijalle ja Karille
parhaasta huolenpidosta!

♥♥♥
- Anne, Marko ja Viivi -
  
 

4.2.2014

Sisterhood

Milli ja Onneli ♥

Ihana tiistai.

Aamupäivävieraina Milli ja Johanna. 

Pakkasimme namia taskuun ja lähdimme pikkumerkkareitten Millin ja Onnelin kanssa lenkille.  Se rakkauden määrä mitä nämä kaksi teinihoffi-neitiä toisilleen osoittavat jaksaa yllättää. 

Siskon huomiointi ja vuorovaikutteinen leikki ilahduttaa niin, että meinaa tulla ihan pakahdus :). Rakkautta, oikeaa ja aitoa sisarrakkautta. Molemminpuolista. Näiden kahden energiat ja kemiat taatusti kohtaavat.

Hippa, paini, kasin juokseminen ilman päätä ja häntää - kaikki käy, aina ja kummallekin. Ei toraa eikä riitaa. Metsän kepit ovat yhteisiä ja emäntien tarjoilemat namipalat yhteistä herkkua tyyliin: "ota sinä, Onneli ensin olehyvä" ;).

Onnelilla heijastiliivi, Milli nakuna.




Ellet satu muistamaan niin muistutan, että Milli on se pikkuinen, jonka syntymäpaino oli 186 g. Vertaukseksi Onnelin syntymäpaino 356 g.

Tämän päivän painovertailua emme lähteneet tekemään. Tilanne on nyt kuitenkin se, että Millin luusto on 2 kertaa jykevämpi Onneliin verrattuna. Säkäkorkeus on suurinpiirtein sama molemmilla ja rungon pituus myös.
Merkkiväritys Millillä selkeämpi erityisesti päässä eikä Millillä ole myöskään yhtään valkoista väriä rinnassa. Onnelilla söpö valkoinen rintamerkki.

Tästä on ponnistanut Pikku-Milli
eli OmaRakas Omara, kuvassa 3 päivän ikäisenä isännän kämmenellä.



Ja tältä näyttää Milli viikkoa vaille vuoden ikäisenä :)
 

 
Syntymästä asti Milli on ollut 
tyytyväinen, reipas, rohkea, kiltti hovawart ja
on sitä edelleen. Precis!


Johanna ja Milli  ♥
Katsopa tarkasti: eivätkös muistutakin toisiaan? 
Sama ilmekin molemmilla :). 


  ♥♥♥
Toisiinsa tyytyväiset.


Be happy!
- Anne -


 

TERVETULOA!

Tulevana sunnuntaina eli 9.2.2014 kokoonnutaan O-pentujen 1-vuotis tapaamisen merkeissä.

"Otusten" synttäripäivä on 10.2. ja luonnollisesti sunnuntaina juhlistetaan merkkipäivää :).

Pikakatsaus elettyyn vuoteen:
 
Vuoteen on mahtunut paljon tapahtumia. Pennut ovat kohdanneet uusia asioita lähes joka päivä ja hyvät kokemukset ovat antaneet luottamusta ympäristöön ja karttuttaneet hyviä tapoja elämän uusia koitoksia varten.

Kaikkein tärkeimmän eli arkielämän lisäksi on koettu myös kaikenlaisia pieniä juhlahetkiä. 

Pentujen elämä on ollut perustervettä. Jokainen pentu on kasvanut ja kehittynyt tasapainoisesti. Niin fyysisesti kuin henkisesti.

Virallista arviotakin on käyty hakemassa; Muru ja Odefina ovat käyneet jo muutamassa näyttelyssäkin. 
"Aktiivisuustilastossa" olette 100 % ahkerampia kuin minä itse :). Kiitos siitä!

Mutta, kuten te "Otusten" omistajat hyvin tiedätte; tärkeintä on se, että arki ja kotielämä hoffin kanssa on toimivaa ja harmitonta. Olette kaikki luoneet omallenne hyvän pohjan tulevaan elämään. Kiitos siitä!

Luovutustilanteessa annoin jokaiselle toiveen: "Pitäkää huolta...!". 
Näin on tapahtunut ja sydämeni on iloinen ja kiittää nöyrästi!


 Muru
Kuva: Anne H.

 Lämpimästi tervetuloa
O-pennut perheineen
su 9.2.
kylään meille!

toivottaa:
Anne, Marko ja Viivi
&
Rebekka, Otu, Onneli, Yoko ja Ruurik 

15.1.2014

TYTÖT MISSEILEMÄSSÄ

Muru (Ottilia) ja Odefina 
Lahden Ryhmänäyttelyssä 12.1.2014

Teinitytöt Oma Rakas Ottilia ja Oma Rakas Odefina
näyttäytyivät Lahden talvi-ryhmiksessä. 
Ikää tytöillä näyttelypäivänä 11 kk 2 pvää.
Eli junioriluokassa esiinnyttiin.

Tuomarina oli Harto Stockmari

Ottilia l. Muru 
yllätti sekä omistaja-Annen että kasvattaja-Annen!

Sijoittui paras narttu -kehässä, kovassa seurassa toiseksi!!!
Ja vastaanotti ensimmäisen serttifikaatin!

Odefina 
 esiintyi kauniisti ja käyttäytyi asiallisesti,
mutta tuomari antoi arvosanaksi kuitenkin "hyvä" eli H. 
Mainitsi sipsuttavista liikkeistä ja hieman lyhyestä lantiosta.

Mikä hienointa - tuomari kehui molempien hyvää käytöstä :).

 
O. Odefina ja O. Ottilia




Odefina liikkuu


Ottilia liikkeessä



Odefina 



Ottilia


Kuva PN-kehästä
Hopea ei ole tässä seurassa häpeä - päinvastoin!
Luokan voitti C.I.E. JV-07 RKFV-11 Skywatch`s Just For You, kolmanneksi sijoittui voittajan tytär 
JV-10 Skywatch`s Moonlight Magic.

On myös mainittava, että kaikki neljä 
PN-luokassa sijoittunutta narttua 
polveutuvat samasta uroksesta;
HeVW-12 VV-12 Al-Capone von Ranzi`s Räubern.

Lämpimät onnittelut ja suuri kiitos
Annelle ja Murulle
sekä
Seijalle ja Odefinalle!

Onnea myös kaikille muille 
suoritukseensa tyytyväisille! 

- Anne - 
 



8.1.2014

Naisia

Ihanalla, omalla Otulla 
alkoi ensimmäinen juoksuaika 
tänään 7.1.2014

Näin sitä sitten aikuistutaan;
3 päivää vaille 11 kuukauden ikäisenä 
aloitti meidän Otu ensimmäisen juoksunsa.

Täsmää juoksunsa näemmä aikuisten narttujemme kiertoon 
heti alusta asti.
Hyvä näin.

Otu on ollut kärttyinen jo parin viikon ajan. 
Lapsekasta, ajattelematonta riekkumista on ollut havaittavissa.
On hermostumiseen asti mielistellyt äitiään, 
joka eilen ensimmäistä kertaa kertoi topakasti Otulle, 
että mikä järjestys tässä huushollissa on ja
samalla kerralla opetti Otulle miten nöyrrytään niin hienovaraisesti ja kuitenkin ymmärrettävästi ilman, 
että kukaan ärsyyntyy ylimielistelystä ja super-alistumiseleistä.

Rebekka tiesi, että seuraavana päivänä Otu astuu aikuisuuteen.
Oli hienoa seurata miten pienillä eleillä 
koira viestii tärkeät asiat.
Rebekka ei siirtynyt edes paikaltaan. Huomautti katseellaan ja matalalla murinalla, että "nyt riitti!".
"Sovittu", ilmaisi Otu.

Otun henkinen aikuistuminen tapahtui siis tarkalleen
Loppiaispäivänä 2014 n. klo 19.00.
Ja fyysinen, eli juoksu alkoi 7.1.14 n. klo 21.30.

Ja kuitenkin neiti on vielä ihan muksu <3.

Lapset ja koirat kasvavat, aikuistuvat ja itsenäistyvät. 
Oppivat pärjäämään.

"Lainaa vain, lainaa vain...
Oot pienokainen hetken mulle lainaa vain..."







Onneksi koiran aikuistumiseen ei liity 
muuttaminen toiselle paikkakunnalle rakentamaan omaa pesää.
Koiraa saan hoivata ja helliä vaikka joka päivä 
koko sen elämän ajan.

Osaankohan suhtautua Viivin aikuistumiseen 
yhtä luonnollisesti kuin Rebekka Otun?
Epäilen. 

Pikku-Viivi.
Melkein 10 senttiä minua pidempi pikkuneiti.
Eikä sylini tule koskaan liian pieneksi hänelle.


Skål kaikille Naisille!

- Anne -


1.1.2014

UUSI VUOSI

Olkoon tuleva vuosi kaikille paras ikinä!




Vaikka vuosi 2013 tuntuu hujahtaneen vauhdilla ohi niin pitkään ei tarvinnut ajatuksen antaa juosta, kun tajusin, että todella paljon on tapahtunut.

Ihan päällimmäisenä on ilo siitä miten useaan uuteen ihmiseen vuoden aikana sain tutustua. 

Sain myös oppia tuntemaan vanhoja tuttavia paremmin ja tuntea miten tuttavuus jalostuu syväksi ystävyydeksi. 

Olen erittäin kiitollinen erityisesti siitä, että vanhoja, ihania, kauan mukana kulkeneita ystäviä on paljon. 

Yksi heistä tiivisti vanhan ystävyyden hienouden näin, tavattuamme joulukuussa pienen tauon jälkeen: 
"Anne, joka kerta kun tapaamme niin tuntuu siltä, että emme ole erossa olleetkaan. Kuin jatkaisimme aina suoraan edellistä kohtaamistamme. Ja joka kerta tuntuu, että kaikkea ei muistanut sanoa ja kertoa. Myös hiljaisuus on ystävän kanssa vaivatonta."

Juuri noin se on. 

Eniten puhetta, hiljaisuutta, rakkauden-, ilon-, surun- ja jopa vihantunteita elämme tietenkin kaikkein läheisimpien ystävien kanssa. 

Itse olen kokenut eniten puolisoni Markon kanssa. 
Hämmentävintä lähimmän ihmisen kanssa ovat ne tilanteet, jolloin huomaa hänessä jonkin uuden, jopa vieraalta tuntuvan piirteen. 

Yleensä se on yllättävässä arjen tilanteessa vastaan tuleva huomioiminen. Ihan pikkuriikkinen juttu, jota ei kuvitellut toisen koskaan rekisteröineen jollain tavalla merkittäväksi. Ja sitten; hän osoittaa tienneensä...

Sanonta "Mitä useampaan ihmiseen tutustun sitä enemmän arvostan koiriani" on ikäni myötä jotenkin laimentunut. 
Tykkään myös ihmisistä :). Nykyään entistä enemmän.

Kiitos olemassa olostanne, Ihanat!

Joudun nyt heti kuitenkin pyytämään teiltä, ihmiset anteeksi, sillä...
Käsittämättömän, täysin avoimen pyyteettömyyden, luottamuksen, luotettavuuden, rakkauden ja kumppanuuden tosin tunnen koirien kanssa. Erityisesti omien, mutta myös aivan vieraiden koirien. 

Liikuttavinta ja joskus myös surullisinta ovat ne hetket, jolloin vieras koira osoittaa lähes heti tavattuamme välitöntä luottamusta ja tuntuu lähes pyytävän saada olla lähelläni. Kertoo heti tekevänsä mitä vain puolestani.

Eläin on aina ihmisen armoilla. Ja jos se osoittaa luottavansa elämänsä käsiini niin automaattisesti epäilen sitä olenko sen luottamuksen arvoinen. Pidän ihmistä lajina niin ailahtelevaisena, ettei se mielestäni lähes tulkoonkaan aina ansaitsisi eläimen pyyteetöntä uskollisuutta.

Toivottavasti en pahoita kenenkään mieltä tällä tunteellani.

Olemme eri lajia, koirani ja minä. 
Olen lajierosta onnellinen juuri siksi, etteivät koirani ymmärrä näitä tunteitani. 
Minä ihmisenä mietin menneitä ja suunnittelen tulevia, murehdin ja haikailen. Koira elää tätä hetkeä ja sen käytös on reaktio hetken tapahtumiin. 
Koira unohtaa huonotkin kokemansa asiat. Mikäli me ihmiset emme sitä muistuta niistä.

Olen iloinen myös siitä, että itse ymmärrän koiran ja ihmisen välisen eron. Se tieto on edellytys sille, että pystyn antamaan koirilleni hyvän elämän. 
Ellei ymmärrä toista ei voi olla kahden välistä rakkautta ja luottamusta.

Alla kuvia menneen vuoden ajalta. Satunnainen otanta.

Ensimmäinen kuva on jo joulukuulta 2012.
Silloin saivat alkunsa OmaRakas O-pennut <3

Lempi leiskuu.
Rebekka + Hardo =  7 pikkuhoffitusta













Kiitos teille kaikille, jotka
olette koskettaneet elämääni
vuonna 2013! 
- Anne -