Ihanalla, omalla Otulla
alkoi ensimmäinen juoksuaika
tänään 7.1.2014
Näin sitä sitten aikuistutaan;
3 päivää vaille 11 kuukauden ikäisenä
aloitti meidän Otu ensimmäisen juoksunsa.
Täsmää juoksunsa näemmä aikuisten narttujemme kiertoon
heti alusta asti.
Hyvä näin.
Otu on ollut kärttyinen jo parin viikon ajan.
Lapsekasta, ajattelematonta riekkumista on ollut havaittavissa.
On hermostumiseen asti mielistellyt äitiään,
joka eilen ensimmäistä kertaa kertoi topakasti Otulle,
että mikä järjestys tässä huushollissa on ja
samalla kerralla opetti Otulle miten nöyrrytään niin hienovaraisesti ja kuitenkin ymmärrettävästi ilman,
että kukaan ärsyyntyy ylimielistelystä ja super-alistumiseleistä.
Rebekka tiesi, että seuraavana päivänä Otu astuu aikuisuuteen.
Oli hienoa seurata miten pienillä eleillä
koira viestii tärkeät asiat.
Rebekka ei siirtynyt edes paikaltaan. Huomautti katseellaan ja matalalla murinalla, että "nyt riitti!".
"Sovittu", ilmaisi Otu.
Otun henkinen aikuistuminen tapahtui siis tarkalleen
Loppiaispäivänä 2014 n. klo 19.00.
Ja fyysinen, eli juoksu alkoi 7.1.14 n. klo 21.30.
Ja kuitenkin neiti on vielä ihan muksu <3.
Lapset ja koirat kasvavat, aikuistuvat ja itsenäistyvät.
Oppivat pärjäämään.
"Lainaa vain, lainaa vain...
Oot pienokainen hetken mulle lainaa vain..."
Onneksi koiran aikuistumiseen ei liity
muuttaminen toiselle paikkakunnalle rakentamaan omaa pesää.
Koiraa saan hoivata ja helliä vaikka joka päivä
koko sen elämän ajan.
Osaankohan suhtautua Viivin aikuistumiseen
yhtä luonnollisesti kuin Rebekka Otun?
Epäilen.
Pikku-Viivi.
Melkein 10 senttiä minua pidempi pikkuneiti.
Eikä sylini tule koskaan liian pieneksi hänelle.
Skål kaikille Naisille!
- Anne -
Ihana postaus <3 Se on juuri niin ihanaa ja toisaalta haikeaa kun ne lapset ja eläimet kasvaa ja aikuistuu :) Terhi
VastaaPoista