13.2.2013

Pentujen tuoksua

 



Elämä edessä...

 
 
Hali <3


Keskellä pikkuriikkinen Omara, ylhäällä isoveli Oula
ja pehmikkeenä alapuolella isosisko Ottilia.
 
 
 
Jo kohta kolme päivää ikää ja seikkailut antavat vielä odottaa itseään.
 
Tuntuu olevan kova kiire Otulla (bln), Oulalla (blu), Olka K:lla (smtn), Ottilialla (bln), Onnelilla (smtn), Omaralla (smtn) ja Odefinalla (smtn) - ilmeisesti juurikin kohti suuria seikkailuja.
 
Ottaen huomioon sen, että pentujen keskipaino ei syntymähetkellä ollut mitenkään suuri (painavin 404 g) niin siitä huolimatta (vaiko juuri siitä syystä) liikkeelle on lähdetty vauhdilla!
 
Epäilen jo omia silmiänikin, mutta kun hieraisen niitä niin pentu jos toinen ehtii melkein laatikon toiseen reunaan. Usko pois!
Kuten kaikki tietävät niin ryömimällä tässä vaiheessa mennään. Pelottaa jo ajatellakaan sitä, että pian ne juoksevat.
 
Vauhdissa pysyy mukana myös "pikkupeukaloisemme", jonka nimesimme Omaraksi pentujen ihanan mummun mukaan.
Pikku-Omara painoi syntyessään 186 g! En ole koskaan kuullut noin pienestä hovawartin pennusta. Kääpiöpinserin pennut kuulemma painavat tuon verran syntyessään.
 
Omara syntyi toiseksi viimeisenä pentuna. Sen ollessa kämmenelläni ajattelin, että miten tällainen voi selviytyä.
Pentu oli heti ponteva ja Rebekka kohteli sitä alusta asti aivan samalla tavalla kuin muitakin. Kun Rebekka oli poistanut kalvon ja katkaissut napanuoran selvisi välittömästi, että pentu on erittäin elinvoimainen. Laskin sen alas lähelle Rebekan nisää ja ilman apua se - ensin kiipesi! nisälle - ja sovitti sitten näin pienen pennun suuhun hyvinkin isolta vaikuttavan nisän suuhunsa. Ja imi, halulla ja kauan.
 
On mielenkiintoista seurata kuinka tasavertaisesti emä kohtelee pentujaan fyysisestä koosta huolimatta. Edellytyksenä tälle on todennäköisesti juuri tuo elinvoimaisuus.
 
Luonnollisesti olemme erittäin kiintyneitä Omaraan. Toivomme todella, että se kehittyy samaa tahtia sisarustensa kanssa. Kunpa sen pieni keho kaikkine elimineen pysyisi kehityksessä mukana.
 
Sanomattakin on selvää, että pikkuinen  Omara on sinnikkyydessään vertaansa vailla. Löytää aina hyvän nisän itselleen, valitsee älykkäästi lämpöisimmän paikan emän kainalosta tai reiden alta. Ja liikuttavaa on ollut huomata, että useimmiten Omara ja Oula nukkuvat laatikossa rinnakkain. Aivan kuin isoveli olisi ottanut pikkiriikkisen siskonsa suojelukseensa.
 
 
Omara isännän kämmenellä.


 
Omaran kuvat on otettu tänään 13.2.13.
Pikkuisella siis ikää jo 3 päivää!
 
Näin täällä meillä tänään.
Tapaamisiin!
 
Anne ja Omat Rakkaat
 
 
 

5 kommenttia:

  1. Marika ja Pilke13.2.2013 klo 19.58

    <3 mulla tuli itku. Onnesta.

    VastaaPoista
  2. Minna ja ripakintut13.2.2013 klo 20.09

    Onneks mä olin pyhästi itselleni luvannut olla kärsimättä pentukuumetta näiden pienten kasvua seuratessani, ja hyvinhän tässä kolme päivää menikin, ennen kun päätös horjuu uhkaavasti... ;)

    VastaaPoista
  3. Ihania vapsuja! Vielä kerran onnittelut pentujen johdosta, topakoita hoffinalkuja <3

    Terv. Okko ja emäntä

    VastaaPoista
  4. Onnea nyt vielä! Ja voi luoja, se pennun tuoksu tosiaan kulkeutuu myös virtuaalisesti! <3

    terkuin Johanna ja haskiaiset

    VastaaPoista
  5. Onnea äitikoirallle ja koko pentukatraalle ja tietysti sinulle Anne:)
    Joten tuntuu että elän uudestaan viime syksyn Jaffin pentueen ensihetkiä..
    Onnellisia ikimuistoisia hetkiä siellä pentulaatikon ympärillä!

    Anja ja pitkäkuonot

    VastaaPoista