Itsenäistyminen

Tähän on vain tyytyminen. Se on niin hämmästyttävää. Täysin avuttomasta, sokeasta ja kuurosta pennusta kehittyy kahdeksassa viikossa pieni koira, joka syö, juo, leikkii, pissaa, kakkaa, kävelee, juoksee, istuu... ja pian pärjää ihan ilman emoaan ja minua. Tai ainakin toivon, että pärjää.

Lähtee täältä syntymäpesästään. Vieraan ihmisen/perheen kanssa ajamaan peltilaatikolla, useimmat satojen kilometrien matkan. 

Uudessa kodissaan, uusien ihmisten, mahdollisten vieraiden koirien kanssa ja aivan uudessa ympäristössä kaksi kuukautta vanha pentu aloittaa suvereenisti uuden elämänsä. Ruoka maistuu, vatsa toimii ja uusi lauma on pennun mielestä turvallinen ja luotettava. 

Asuinympäristöön sopeutuminen tapahtuu nopeasti ja arki aivan uudessa muodossaan sujuu päivä päivältä mukavammin, pian rutiinilla.

Uudelle perheelle pennun kotiin tulo on jo mahdollisesti edellisten koirien ansiosta tuttu asia, ei ensimmäinen kokemus vastaavasta tilanteesta.

Perheen tulee kuitenkin muistaa, että pennulle kaikki on aivan uutta, eikä mikään perheen rutiineista ei ole tuttu. 

Koiranpentu kohtaa päivittäin kymmeniä uusia ja vieraita asioita ja tapahtumia. Ensimmäisen vuoden aikana näitä uusia kokemuksia tulee tuoda pikkuhiljaa vielä lisää koiran elämään. Valtaosa em. tapahtumista ovat perheelle niin tuttuja, että niihin ei edes kiinnitä huomiota.

Joka kerta, kun meille on tullut/jäänyt uusi perheenjäsen - koiranpentu - on se ollut yhtä mullistava kokemus. On käynyt mielessä, että "kuka kumma käski muuttaa tämän rauhallisen, tutun, siistin, turvallisen elämän aivan uudeksi ja jännittäväksikin, hankkimalla koiranpentu!"

Ja kuitenkin olen asian ennalta tiennyt, siihen valmistautunut. Silti aina on melkein kaikki pentuun liittyvä tuntunut jotenkin työläältä. Jopa yllättävältä, kaikkien näiden "koiravuosienkin" jälkeen. Kun oikein mietin niin ymmärrän, että eihän se näin voi olla!

Ymmärrystä ja rentoa mieltä itselleni saan ammennettua kummasti siitä, että tiedostan juuri sen, että koiranpentu on itselleen ainakin yhtä oudossa tilanteessa kuin minä itse.

Koiran hankkiessaan on jo ajatuksen tasolla oltava vahvasti sitoutunut suureen vastuuseen. Elollisen olennon elämästä ja elämän laadusta sekä koiran hyvinvoinnista.

Koira on täysin ihmisen armoilla koko ikänsä. Ihminen voi käyttää tätä tosiasiaa väärin. Rikkoa jopa lakia kohtelemalla koiraa huonosti.

Luottamus ja luotettavuus ovat tärkeimmät asiat ihmisen ja koiran yhteiselämän kannalta. Luottamus ja kunnioitus ovat asioita, jotka ansaitaan. Toista osapuolta ei voi määrätä kunnioittamaan. Eivätkä aito kunnioitus ja luottamus milloinkaan ole yksipuolista.

On terveellistä esittää itselleen silloin tällöin kysymys "voiko koirani luottaa minuun?". Jos vastaus on "kyllä, voi!" niin saa olla varma, että silloin voi luottaa myös koiraansa.

Koiran silmissä johdonmukaisuus on melko tarkasti synonyymi luotettavuudelle. On muistettava se, että koira arvostaa ihmistä, joka seisoo sanojensa takana.

Olka K:n perhe.

Olka etuoikealla, tottakai!

Kuvaan pääsi pari ylimääräistäkin pentua ;).

Meininki on hyvä!

Tästä se alkaa - suhde.

Olka ja isäntänsä.

Hyvä koiran omistaja on siis kunnioitettava, luotettava, johdonmukainen, koirastaan aidosti kiinnostunut, koiraan sitoutunut ja sitä oikealla tavalla rakastava. On oltava myös valmis panostamaan koiraan ja tarpeen tullen luopumaan joistain asioista koiran vuoksi.

Koiran omistajan tulee myös muistaa, että koira ei pysty muistelemaan, ennakoimaan tulevaa. Eikä siis murjottamaan, olemaan mustasukkainen, pahansuopa, juonitteleva... Eli koiralta puuttuu monta ominaisuutta, jotka kuuluvat meidän ihmislajin edustajien "peruspiirteisiin".

Carpe diem -elämäntapa on monen ihmisen tavoite. Kuitenkin mahdoton sellainen. Ihminen analysoi, muistelee ja suunnittelee tulevaisuutta. Sellainen hetkessä elämisen taito, joka koiralla on syntymälahjana on ihmiselle vain unelmaa.

Ottilia-Murua olivat noutamassa Nina ja Anne.

Näistä tytöistä näyttää huokuvan hyvä mieli.

Kuva täynnä hyvää energiaa :).

Koira elää niin aidosti hetkessä, että sen käyttäytyminenkin perustuu reaktioon per tapahtuma. Reaktio yleistyy eli toistuu koiralla vain kun koira kokee sen kannattavaksi liittyen johonkin tapahtumaan, tapahtumaketjuun, tilanteeseen.

Kun tämän ymmärtää niin ymmärtää myös sen miten koiraa voi kouluttaa, miten sen kanssa tulee elää ja erityisesti sen miten elämän koiran kanssa saa onnistumaan, sujumaan mukavasti.

 

Oula eli Osku katsoo oikealla,

kun Kimmo juttelee Rebekka-äidin kanssa.

Pennun emän "hyväksyntä" kertoo paljon ihmisestä :).

 

Odefinasta tuli "stadin friidu".

 Näillä sanoilla haluan toivottaa yhteiselämäänsä aloitteleville, pikkuisille

OmaRakas-Hovawarteille perheineen

hyvää, mukavaa ja pitkää yhteiselämää!

 

Pitäkää huolta!

 

toivoo

Anne

Olka ja Milli (Omara)